Lisää Hiljaisesta Tiedosta

Michael Polanyi julkaisi vuonna 1958 teoksen Personal Knowledge-Towards a Post-Critical Philosophy. Siinä Polanyi puhuu ihmisen sisäisestä tietovarannosta ja käyttää tästä nimitystä ’tacit knowledge’ (hiljainen tieto). Tällaista tietoa ei joko haluta tai osata pukea sanoiksi tai vain osaa siitä kyetään ilmaisemaan kielellisesti. Polanyin mukaan tiedossamme on kolme tasoa:

• Se, minkä osaamme kertoa tai tuoda kirjallisesti julki, kuten matemaattiset kaavat.
• Sellainen tieto, josta emme ole tietoisia, mutta jonka voimme tarvittaessa tuoda julki karjallisesti tai puhumalla.
• Tieto, joka on tiedostamatonta ja jota sen vuoksi ei voi tuoda julki kirjallisesti tai puhuen.

Henkilö, jolla on hiljaista tietoa tietämisen kohteena olevasta ilmiöstä, näkee ilmiön kokonaisuutena ja hänen on vaikea kertoa, mistä osasista tämä kokonaiskuva rakentuu. Osaaminen on asiantuntijalla jo niin automatisoitunutta, että se ei kuluta tietoista aivokapasiteettia. Tietoinen toiminta voidaan suunnata muualle.

Hiljainen tieto syntyy inhimillisen toiminnan avulla. Se on henkilökohtaista, juurtunut toimintaan ja on yhteydessä henkilön sitoutumisen asteeseen. Se siirtyy automaatioina ja rutiineina tiedostamattomiksi taitovarannoiksi, jotka aktivoituvat tarvittaessa. Siihen kuuluvat myös arvot ja normit, jotka säätelevät kulttuurin sisällä toimivia yksilöitä.

Normit ovat arvojen heijastumia ja tähtäävät tietyn arvon hankkimiseen ja toteutumiseen. Normi on väline ja keino saavuttaa arvo. Hiljaisen tiedon siirtyessä siirtyvät myös nämä kulttuuria ylläpitävät voimat. Asiantuntijoiden tietämys sisältää sekä tosiasiatietoa että hiljaista tietoa. Sitä voidaan kutsua myös viisaudeksi.

“Tosiasiatiedon soveltaminen menestyksekkäästi inhimilliseen toimintaan edellyttää työn ja muun elämän kautta hankittua viisautta, johon sisältyy aina moraalinen ulottuvuus.” (Ilkka Niiniluoto)